Rahapelipolitiikan muuttuvat perustelut Ranskassa ja Suomessa

Sekä Suomessa että Ranskassa rahapelilainsäädäntöä perustellaan yhä historiallisesti totutuin tavoin: Suomessa hyväntekeväisyydellä ja Ranskassa rikollisuuden ehkäisyllä. Virve Marionneau kirjoittaa siitä, miten maat ovat sopeutuneet EU:n määräyksiin ja millä monopoleja perustellaan.

Tutkimus keskittyy Euroopan Unionin myötä muuttuneisiin rahapelipolitiikan perusteluihin Ranskassa ja Suomessa. Molemmissa maissa rahapelaaminen on järjestetty perinteisesti monopoliasemassa toimivien rahapeliyhtiöiden kautta, kun taas ulkomaisilla tai ulkopuolisilla yhtiöillä ei ole ollut mahdollisuutta tarjota pelejä näiden valtioiden alueella. 

Tämän perinteisen mallin oikeutus on kuitenkin tullut kyseenalaiseksi EU:n vapaan liikkuvuuden ja kilpailun periaatteiden valossa. Koska EU:lla ei ole varsinaista rahapelidirektiiviä, on pelitarjontaan jouduttu soveltamaan yleisiä vapaakauppasopimuksen ehtoja. Rahapelaamista on kuitenkin pidetty erikoistapauksena, ja sitä koskevat erityisraamit ovatkin syntyneet tapauskohtaisesti Euroopan Unionin tuomioistuimen päätöksien perusteella. Näiden päätösten mukaan monopoliyhtiöt ovat mahdollisia, mikäli ne kyetään perustelemaan kuluttajansuojelulla, rikollisuuden ehkäisyllä ja yhteiskuntajärjestyksen ylläpidolla. Rahapelaamisen tuottama rahallinen hyöty yhteiskunnalle ei siis ole hyväksyttävä perustelu. Tutkimuksessa kysytäänkin kuinka Ranskan ja Suomen rahapelilainsäädännöt on mukautettu näiden periaatteiden mukaiseksi.

 

...tärkein perustelu Suomen lainsäädännössä on edelleen rahapelien tuottamat varat erinäisille hyville tarkoituksille siitäkin huolimatta, ettei EU hyväksy tätä perustelua...

 

Tulokset osoittavat, että Ranskassa ajantasainen rahapelilainsäädäntö on perusteltu pitkälti rikollisuuden ehkäisyllä. Tämä perustelu on ollut tärkeä Ranskassa myös historiallisesti, sillä valtiollinen rahapelitarjonta on pitkälti luotu kitkemään laittomia ja usein epärehellisesti järjestettyjä rahapelejä. Myös Suomen lainsäädännössä rikollisuuden ehkäisy mainitaan, mutta käytännössä moniakaan keinoja tämän toteuttamiseksi ei esitellä. 

Sen sijaan tärkein perustelu Suomen lainsäädännössä on edelleen rahapelien tuottamat varat erinäisille hyville tarkoituksille siitäkin huolimatta, ettei EU hyväksy tätä perustelua. Tutkimuksessa huomautetaankin tämän johtuvan todennäköisesti siitä, että rahapelilainsäädäntö tulee perustella myös kansalaisille, ei ainoastaan EU:lle. Suomessa rahapelituottojen käyttämisellä hyviin tarkoituksiin on pitkät perinteet, ja juuri hyväntekeväisyys tekee rahapelaamisesta hyväksyttävää suomalaisten kuluttajien keskuudessa. Ranskassa tilanne on hyvin toisenlainen, sillä rahapelituottoja ei ole korvamerkitty tiettyihin hyviin tarkoituksiin, vaan ne menevät valtaosin suoraan valtion budjettiin. Tästä syystä rahapelituotot eivät myöskään ole tärkeä perustelu ranskalaisessa lainsäädännössä.

Kuluttajansuojelu yhä tärkeämpi perustelu

Kuluttajansuojelu puolestaan on vasta uusimpiin lakiteksteihin ilmestynyt perustelu ja etenkin Suomen rahapelilainsäädännössä kuluttajansuojelusta on tullut yhä tärkeämpi perustelu. Sekä Ranskassa että Suomessa tämä perustelu on myös tuonut mukanaan rajoituksia rahapelien markkinointiin sekä korotettuja ikärajoja pelaamiseen. Suomessa on erityisesti korostettu monopolien tärkeyttä sosiaalisten ongelmien ehkäisemisessä, kun taas Ranskan kantana on ollut, että laajakin rahapelitarjonta on kuluttajansuojelun periaatteiden mukaista, sillä se ehkäisee laittomia pelimarkkinoita. 

Valtaosin lainsäädännöstä löytyneet perustelut ovat kuitenkin sisällöltään melko onttoja. Perusteluja on lisätty lakeihin pakon edessä, mutta ne eivät tuo mukanaan monia käytännön tapoja ehkäistä rikollisuutta tai suojella kuluttajia. Tähän sääntöön löytyi kuitenkin yksi poikkeus. Ranskassa online-pelaamisen markkinat avattiin ulkopuolisille tarjoajille vuonna 2010 Euroopan Unionin painostuksen myötä, sillä Ranska ei ollut kyennyt perustelemaan online-pelaamiseen liittyviä rajoituksiaan EU:n hyväksymällä tavalla. Vuoden 2010 laki online-pelaamisen avaamisesta kilpailulle esitteleekin paitsi useita perusteluja, myös lukuisia käytännön keinoja, joilla sekä rikollisuuden ehkäisemistä että kuluttajansuojelua on tarkoitus parantaa. 

Johtopäätöksissä todetaankin, että rahapelilainsäädännön riippana kulkevat usein jopa monisatavuotiset historialliset perinteet, joita on vaikea muuttaa. Sekä Suomessa että Ranskassa ajantasaista rahapelilainsäädäntöä perustellaan yhä historiallisesti totutuin tavoin: Suomessa hyväntekeväisyydellä ja Ranskassa rikollisuuden ehkäisyllä. Ranskan vuoden 2010 lailla ei ole tällaista historiallista taakkaa, ja se onnistuukin olemaan poikkeuksellisen innovatiivinen. Tutkimus ehdottaakin, että myös muissa lakiteksteissä otettaisiin mallia tästä esimerkistä, jotta kuluttajansuojelu ja rikollisuuden ehkäisy näkyisivät lainsäännössä myös käytännön sovelluksina, eivätkä ainoastaan pakon edestä lisättyinä perusteluina.

 

Virve Marionneau,
sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto 

Julkaistu: 25.6.2015


Senast uppdaterad

2017-09-18

Nordens välfärdscenter | tel: +46 8 545 536 00 | | En institution under Nordiska ministerrådet